PAOLA (tuskaisena). Kaikki!
MANFRED. Mutta, Paola, minä rakastin kuitenkin sinua; anna minun kuolla jalkojesi juureen!
PAOLA (kääntyy pois; kylmästi). En, en; en tahdo sitä nähdä. Tuolla ulkona sinua kohtalosi odottaa, ei täällä.
MANFRED (innostuneena). En askeltakaan peräydy! Tässä on elämä antanut minulle suurimman sulonsa, tässä kuolokin antakoon suurimman katkeruutensa! Niinkuin perhonen valon polttamana vaipuu alas, niin tahdon minäkin kuolla katsellen sinua, koston pyhää enkeliä! (Paljastaa tikarinsa).
PAOLA (kauhistuen, yhtäkkiä). Suo minun paeta!
MANFRED. Pelkäätkö miekkaa? Olet oikeassa! Sitä ei tarvita. (Aikoo reväistä pois haavansa siteet.)
PAOLA (pidättää häntä käsivarresta). Manfred!
MANFRED. Taivaan Jumala! Mitä kuulen?
PAOLA. Älä kuole! Minä rakastan sinua!
MANFRED. Etkö vihaa Manfredia? Minua pyörryttää. Sinä rakastat minua,
Manfredia, vihollista!