PAOLA. Mitä pahinta… semmoista ei enää ole…
NOORA. Isäsi kaatui…
PAOLA. Isäni… (Melkein hymysuin.) Siis kuollut… niinkuin minäkin! (Eri tarkoituksella.) Pian hänet tapaan.
NOORA. Paola, olet hirmuinen! Etkö kuullut!… vihollinen on voittajana… Pois!
PAOLA. Odotan Manfredia! Hukkukoon maailma, tässä on paikkani!
NOORA. Vieläkö uskot hänen tulevan?
PAOLA. Vaikka hän piilisi kallio-lukkojenkin takana, vaikka hän jättiläis-voiminkin ponnistaisi vastaan… niin isäni kylmä käsi… veljeni veriset hahmot ajavat hänet tänne… elävänä taikka kuolleena!
NOORA. Kamala oli rakkautesi! Kamala on vihasi! Oi, kovan onnen lapsi! Kuule vielä kerta ääntäni! Katso harmaita hiuksiani! Muista rakkauttani sinuun! Paola! kadotus odottaa! (Hänen kaulassansa.) Paola! Paola!
PAOLA (lempeästi). Itketkö sinä vielä? Vieläkö ihmistä on, joka Paolaa itkee? Äiti, armas, kultainen! (Suutelee häntä liikutettuna.) Jää hyvästi! Terveiset minulta isäni ruumiille, terveiset kaikille, mitkä minulle olivat kalliit! (Juhlallisen kolkosti.) Jää hyvästi!
NOORA (rukoillen). Lapseni! (Häntä kohtaa PAOLAN jääkylmä katse.) Jää hyvästi! (Menee.)