GORELLO. He ovat saaneet mitä heidän tuli saada.
LlONARDO (tulee). Gorello! Vihollinen ryntää suurin joukoin vallien yli! Joka mies, joka vaimo muureille!
KAIKKI. Muureille! (Menevät.)
(Näyttämö on hetken aikaa tyhjänä. Sotamelskettä jatkuu.)
SEITSEMÄS KOHTAUS.
PAOLA (tulee kuin haltioissaan). Mihin pakenen? Mitä tämä?… verta!… kuolleita!… Haa, nyt muistan! nyt on tuomion päivä… kuolleet nousevat haudoistansa ja avaavat sydämmensä Jumalan luettaviksi. Pian on Paolan vuoro… mutta hänen rinnassaan ei ole sydäntä, vaan kivi, ja Jumala on itkevä säälistä… Ja sitten… tulee… Manfred… avaa rintansa… hyi, siinä on sydämmen sijassa käärme, niin ilkeä, niin häijy, että taivaat kauhistuen kääntyvät pois ja Jumala vihassaan heittää koko maailman luomattoman tyhjyyden sisimpään pohjaan. Huu!
(Vaipuu kolkkoon liikkumattomuuteen.)
KAHDEKSAS KOHTAUS.
PAOLA. NOORA.
NOORA (tuskaisena). Paola, missä viivyt? Voi, kadotuksen päivää! Vihollinen on tunkeutunut linnaan, ja — ole varullasi kuulemaan mitä pahinta.