PAOLA (kauhistuen). Et ole kaval… (Ääni takertuu kurkkuun.)
MANFRED. Kuule, ennenkuin kuolema sulkee huuleni… Paola armaani… silmittömän vihan sumu on himmentänyt rakkautemme kirkkaan valon… Se avain…
PAOLA. Avain!
MANFRED. Väkivalta sen minulta tempasi!
PAOLA (tyrmistyneenä). Väkivalta!
MANFRED. Isäni… polvillani tunnustin hänelle rakkauteni… hän soimasi sinua riettaasti pilkaten… en sitä kärsinyt .. tartuin miekkaan… julmistuneena isäni pani minut kahleisiin… ja silloin löysivät avaimen…
PAOLA. Ja minä…
MANFRED. Epätoivosta mielettömänä näin yön lähestyvän… lupaukseni… rakkaus antoi voiman katkaista… kahleeni… ja minä tulin… (Innostuneena.) elävänä taikka kuollee… (Ryömii PAOLAN jalkoihin.)
PAOLA. Jumala, miksi rangaistuksesi salama viipyy… Rakas, armas!
MANFRED (heräten, autuaallinen hymy huulilla). Ethän vihaa minua, ethän epäile enää uskollisuuttani!… Tuo silmäys, se kuolemankin voittaa… Sano vielä kerta enkelin äänelläsi… (Vaipuu taas maahan.)