"Vappu-raukka! Paras lapsenne! Kultaomenanne! Olitteko läsnä lapsen kuollessa?"
Kaksi suurta kyyneltä vieri Vapun poskille. "Poissa oli Santerin kova äiti, ja kuitenkin hän huusi nimeäni viimeiseen asti."
Koetin parahilla ja viisaimmilla sanoilla lohduttaa Vapun murhetta.
Hän kiitti minua rauhallisesti, melkein kylmästi, ja osotti vain sormellansa valkoiseen ristiin kirjoitettuja sanoja: "Autuaat ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen."
* * * * *
Ote eräästä luutnantti Feodor Pomeranslundin kirjeestä.
Varsovasta 25 p. Heinäkuuta 1863.
— — — "Apropos des dames" voin kertoa sinulle helv— lystillisen jutun, jota yleisesti täällä Varsovassa nauretaan, vaikka se on julkinen salaisuus. Olet kaiketi sanomalehdistä lukenut ankarasta taistelusta Czerniko-luostarin luona, jossa kapinoitsijat joutuivat tappiolle ja kaikki kaatuivat. No! arvaappas, kuka oli heidän päällikkönsä? Kuka muu, kuin vanha perk— viehättävä tuttavamme Vanda Lubomirska, joka upseerin valepuvussa soti kapinoitsijain armeijassa. Eikö se ole mitä mehevintä? Asia on ihan varma, vaikka sitä pidetään salassa; tahdotaan näet säästää hänen miestänsä, joka juuri näinä päivinä on nimitetty kenraaliksi urhoollisuudestaan sodassa kapinallisia Puolalaisia vastaan. — — — — —
End of Project Gutenberg's Kaarlo Bergbomin kirjoitukset I, by Kaarlo Bergbom