THERESIA.
En kapinaa, vaan julkitaistelua.
Tiloilles lähde täältä vielä tänään;
Vapauden lippu siellä nostata.
Avukses annan kaikki, mitä omaan,
Suur mull' on voima, vasalleja paljon.
Sa hovin aatelille älä puhu,
Sen orjuuttanut kuninkaan on armo;
Mut vuoristoss' on vielä aatelia
Uljasta, uskollista; sitä etsi.
Kaupungin alhaisoa taisteluun
Sä älä kehoita, vaan itse kansaa:
Oporton viinimailta tarhureita,
Mondagon laitumilta paimenia,
Atlantin rantain kalastajia.
LAFOENS.
Haa! vaimo, tuotako sa tarkoitit?
O, Circe, Circe, nyt sun oikein tunnen!
Kavalin sanoin sydämmeni kiedoit,
Viekkaasti sitten — (Raivostuen). Haa! Sun kiroan!
(Ylpeästi.) Ei kapinan ja veljesmurhan kautta
Mun tieni vallan kukkuloille käy.
THERESIA.
Mua herjaatte, Don Miguel, muistakaa. —
Mut — laps vain olet, sydämmetön poika,
Et tiedä, millä tikareilla leikit.
Pois! pois! teit' inhoan! Haa! mieheks teidät
Ma luulin — näen, ett' olen pettynyt. (Menee.)
LAFOENS (yksin).
Theresia! näinkö erotaan? — No niin,
Hyvästi sitten ijäks, isänmaa! (Menee.)