TEXEIRA. Sire!
KUNINGAS (keskeyttäen). Vai niin, tahdot syyttää minua. Minä kai se ensin toin hänet nähtävilleni, minä kai se itseäni kiihoitin kuvailemallani hänen kauneuttaan! Kirottu tuo sinun avuliaisuutesi! Nyt minä siitä kärsin. Eikö ole niin kuin tuo vainaja seisoisi keskellämme ja syytellen tuijottaisi kiillottomin silmin taivasta kohti? Näetkös? (Hurjistuen.) Kas tuossa! (Hänen katseensa osuu ristiinnaulitun kuvaan.) Olen unohtanut tänä aamuna lukea isämeitääni. (Tarttuu rukousnauhaansa ja rukoilee hartaasti.)
TEXEIRA. Sire, rauhoittukaa! Minä otan päälleni kaiken syyni kun hän meitä Kaikkivaltiaan edessä syyttää. Mitä minulle tapahtuneekin, niin se ei ole mitään sen suhteen, että menettäisin armaan kuninkaani suosion. Minä se teitä viettelin ja salasin teiltä, että hän oli nunna.
KUNINGAS. Tietenkin, tietenkin! Sinä olet ystäväni, ainoa ystäväni. Sinä vastaat puolestani. Ah! Kevennät omaatuntoani. Minä olenkin syytön. En todellakaan tiennyt, että hän oli nunna; luulin että hän vain oli noviisi. Sinä vastaat kaikesta, minä olen silloin levollinen. Me luetamme messuja hänen sielunsa pelastukseksi, sata vahakynttilää pannaan palamaan. Sinä saat itse rahastohuoneesta ottaa niin paljon rahaa kuin tahdot. (Hetken kuluttua kauhistuneena.) Luuletko todellakin että hän syyttää meitä — sinua, aioin sanoa, — Jumalan istuimen edessä?
TEXEIRA. Sire! Verenne on häiriössä. Eikö koko Europa teitä ylistä hurskauden esikuvana? Eikö hänen paavillinen pyhyytensä antanut teille siunattua kultaruusua? Eikö teillä ole pullollinen sitä oikeata verta, jota yksi ainoa pisara jo ottaa pois kaikki synnit?
KUNINGAS. Olet oikeassa. Muista, kuinka suuren summan tahdot rahastosta. Olen viimeaikoina jättänyt kirkonkäyntini, semmoista ei saa enää tapahtua. En koskaan enää tahdo olla tekemisissä nunnain kanssa, sen lupauksen teen pyhälle Sebastianille. (Haaveksien.) Ja kuitenkin hän oli niin kaunis! Nyt vasta tunnen, kuinka kaunis hän oli. Tekisi mieleni loihtia esiin kuvasi. (Äkisti.) Pois, jumalattomat ajatukset! En tahdo enää häntä ajatella. (Tarttuu rukousnauhaansa ja rukoilee.)
KOLMAS KOHTAUS.
(Pieni kabinetti Aveiron herttuan asunnossa, koristettu kukilla ja kasveilla. Oikealla ryhmä, joka kuvaa pyhän Sebastianin marttyyrikuolemaa. Perällä useampia rintakuvia. Vasemmalla ja perällä ovia.)
MOREIRA, SOUZA, MATHOS, myöhemmin AVEIRO.
SOUZA. Voimme viipyä vielä hetken. Juhla ei vielä ala. Tämä kabinetti on viehättävä. Herttualla on aistia, se täytyy myöntää.