KUNINGAS, myöhemmin TEXEIRA.
KUNINGAS. Olen siis ainakin hetkeksi päässyt noista suututtavista hallitushuolista! (Soittaa. Kantapoika tulee.) Onki Texeira etehisessä?
KANTAPOIKA. On.
KUNINGAS. Kutsu hänet sisään! (Kantapoika menee. TEXEIRA tulee.) Mutta, pyhän Sebastianin nimessä, näytättehän lopen kuihtuneelta, ystävä! Ettehän tietenkään ole käynyt karmelinunnain luostarissa päin? Ha, ha, ha!
TEXEIRA. Tulen ruumiin luota, sire.
KUNINGAS (ilkeästi ällistyneenä). Mitä aioinkaan sanoa? Tulettehan tänä iltana Aveiron herttuan naamiaisiin?
TEXEIRA. Sire, minä tulen sisareni ruumiin luota.
KUNINGAS. Mitä sanot, mies? Kauniin Ferdinandanko? Eihän toki?
TEXEIRA. Totta. Hän on epätoivoisena hukuttanut itsensä; abbedissa oli saanut tietää kaikki. Mutta ennen kuin hän menetti itsensä, haastoi hän meidät molemmat Jumalan tuomioistuimen eteen.
KUNINGAS. Pyhä Sebastian! Ole minulle armollinen! (Horjuu) vereni hyytyy kauhusta. Mutta, jumal'auta, syytön olen minä. Kuka olisi luullut, että se häneen niin kovasti koskisi? Mutta puhuhan, mies! Mitä siinä seisot ja tuijotat?