MOREIRA. Jos ei tätä Rafaelia tarvita, niin on hän vielä huomispäivänä laitettava lähetyssaarnaajaksi Intiaan.
AVEIRO. Miksi niin? Minusta niin hurskas ja innostunut nuorukainen voi täällä olla paremmin tarpeen kuin missään muualla.
MOREIRA. Erehdytte. Marttyyrikruunu, jonka hän nyt oli saavuttamaisillaan, tulisi alinomaa houkuttelemaan häntä. Hän voisi ruveta toimimaan omin päin ja tehdä veljeskunnallemme aika rumat kepposet. Intiassa sitä vastoin hänen kuolemansa virkistäisi veljiemme sammunutta uskonintoa; veljeskuntamme tarvitsee pyhimyksiä.
AVEIRO. Silloin hän varmaankin saa lähteä Intiaan, sillä Theresian täytyy ottaa kuullakseen järkisyitä ja auttaa meitä. Tiedän että te mieluummin tahtoisitte saada Lafoensin, mutta unohdatte, että nykyisen heikon, vanhan ja kivulloisen kuninkaan aikana me voimme hallita paljoa paremmin, kuin jos nuori ja tarmokas mies olisi hallitsijana. Ette tunnu kuulevan minua, — näytätte niin miettiväiseltä.
MOREIRA. Minä mietinkin. — Jos luvataan rikkauksia yhdelle, valtaa toiselle, paratiisin iloja kolmannelle, silloin ovat kaikki valmiit uhrautumaan; mutta jos sanotaan: "ole sinä vain köyhä, sorrettu, hyljätty, mutta sen asian, jonka puolesta taistelit, sen tulee voittaa" — silloin — niin, silloin ihmisiä arveluttaa.
AVEIRO. Eihän vain teissä ole niin jumalatonta ajatusta, että tahtoisitte olla hyljätty, köyhä, sorrettu?
MOREIRA. Teillä sitä ei tietystikään voisi olla. No niin, olemme kaikki syntisiä ihmisiä. (Ilkkuen.) Meissä on joskus oikein jumalattomia ajatuksia. Kuulen vaimonne tulevan. (Menee.)
KUUDES KOHTAUS.
THERESIA. AVEIRO.
THERESIA. Kutsuitte minua. Onko mitään tärkeätä tapahtunut?