KAIKKI JESUIITAT. Teit; me olisimme tehneet samoin.
MOREIRA (synkkänä). Olemme näin ehkä antautuneet kuoleman omaksi, mutta sellaisen kuoleman, joka on enemmän kuin kaikki elämä.
TAVORA. Otatte asian liian vakavalta kannalta. Oikein minua säikäytätte. Minusta yrityksemme on niin taattu, ettei se voi mitenkään huonosti onnistua. (Lafoens on sillaikaa sanonut tunnussanan ja päässyt sisään.)
MOREIRA. Vihdoinkin tulet, poikani. Olen kauan sinua odottanut. Nyt ei ole enää muita poissa, kuin Aveiron herttua ja yksityissihteeri José, joka on luvannut antaa meille muutamia tietoja.
LAFOENS. Isä, olen tullut tänne, mutta en ole vielä kokonaan teidän. Tahdon ensin saada täyden selvän kaikista teidän hankkeistanne. Älkää sitä katsoko epäluottamukseksi, sillä tiedättehän, että suuresti teitä kunnioitan. Kenties ette minua käsitä, mutta minun täytyy kuitenkin kysyä: aiotteko minulle kruunua vai ettekö?
MOREIRA. Vasta tunnin tai parin kuluttua voin antaa teille vastauksen. (Syrjään.) Silloin lienee tiettynä, onko kuningas elossa vai eikö.
LAFOENS. Luotan teihin.
MOREIRA. Tämän viime vuorokauden joka sekunti on ollut minulle kuin vuosi. On niin kuin täytyisi minun tunnustella päätäni, ovatko hiukseni jo vaalenneet. Mutta — hengen väsymystä ei laisinkaan!
(Kolkutusta. Kuuluu tunnuslause: S:t Fransisco Xavier; ovi aukenee.)