Edelliset. POMBAL.
POMBAL. Rukouksissa! Kun jesuiitat rukoilevat, silloin pimeys viettää juhliaan. Kas vain! Tavora! Me yhdyimme toisena aikana, toisessa paikassa ja toisella tavalla, aiotte nyt kenties verelläni sovittaa sen rikoksen, että minua suutelitte. Malagrida —
MALAGRIDA (sylkien hänen jälkeensä). Vaiti, sinä kerettiläis-basiliski, sinä perkeleen sikiö! Tule kiduttamaan pyhiä, niinkuin ennenkin olet tehnyt, sinä epäjumalan palvelija, jonka edessä — — Haa! Herra, Herra, sinä tapoit Ananiaksen ja Faraon, mutta tuon sinä annat elää!
POMBAL. Tuo mies on hullu. Atougia, Moreira, Alessandro, Alveira — (Hänen silmänsä sattuvat Elvasiin, hän vaikenee äkisti ja kääntää pois päänsä. Elvas on koko ajan ollut ikäänkuin huumauksissa.)
ELVAS (karaten pystyyn). Isä, minä olen syytön, kaikki on väärinkäsitystä.
POMBAL (kylmästi). Viekää tuo S:t Julianin linnaan, syvimpään vankikomeroon. Jos hän tänne jää, niin tekee käteni mieli tavottaa tikariani, joka kuitenkin on liian hyvä tahrattavaksi hänen verellään.
(Sotamiehet käyvät kiinni Elvasiin, joka tekee vastarintaa.)
ELVAS. Vannon taivaan jumalan nimeen, että olen viaton. Todistakaa te puolestani! Ah, teidät on petetty! Beatriceni kautta —
POMBAL. Tuotako nimeä rohkenet mainita? Pois! (Soturit vievät pois
Elvasin.)
MOREIRA. Miksi te sotamiehin, sauvoin ja tulisoihduin tunkeutte hiljaiseen luostariin? Me vietämme täällä pyhän Fransisco Xavierin marttyyrikuolemaa, joka tapahtui tänä päivänä. (Syrjään.) Onko aika seisahtunut tätä töllistelemään, vai miksi se ei riennä eteenpäin? Jos nyt vain kuningas — —