SALDANHA. Täytyyhän minun sinua palvella, vaikka en voikaan sinua enää niin rakastaa kuin ennen. Olethan sinä ainoa, joka voit huojuvaa laivaa johtaa kuohuvien tyrskyjen välitse.
POMBAL. Saldanha! Sinäkö se puhuit, entinenkö ystäväni?!
SALDANHA (verkkaan ja katkeranlaisesti). Kaipaatkohan sinä ystävyyttä? (Menee.)
YHDEKSÄS KOHTAUS.
POMBAL, JOSÉ.
POMBAL. Saldanha! Hänkin! Mene sitte! O, ihmiset ymmärtävät vain suuruutta ihailla, ja kuitenkin rakkautta, hiukkasen vain rakkautta sydän noilla kylmillä kukkuloilla kaipaa. (Josélle.) José!
JOSÉ. Teidän ylhäisyytenne!
POMBAL. Kuulitko keskustelumme?
JOSÉ. Olin kiinni työssäni.
POMBAL. Älä valehtele! Näinhän, kuinka kasvosi jänteet liikahtelivat, kun kardinaali puhui pater Malagridasta. Muistit äitisi kuoleman.