JOSÉ. Suututteko siitä minuun? Eikö tuo mies antanut häntä ilmi?
POMBAL (kirjoittaa ja antaa sitten kirjeen Josélle). Minä jätän hänet sinun kostoosi.
JOSÉ (lukee päällekirjoituksen). Lissabonin suur'inkvisiittorille.
(Polvistuu ja suutelee Pombalin vaatteen lievettä.) Kiitän sinua!
(Poistuu.)
POMBAL (yksin). Ah! kohta on kuninkaan vastaanottohetki.
TEXEIRA (ilmoittaa). Hänen majesteettinsa, kuningas. (Menee.)
KYMMENES KOHTAUS.
KUNINGAS, POMBAL.
KUNINGAS (tervehdittyään). Tänään on sangen paha ilma. Olen maannut koki yön kovin huonosti. Haavani on minua suuresti vaivannut. Olen kai hyvin kalpea.
POMBAL. Sire, näytätte tosiaankin kärsivältä.
KUNINGAS. Niin, minua aina unessa mustat haamut vainoava tavotellen henkeäni. Alinomaa pistoolin luodit korvissani vinkuvat. Niin, tunnen että olen alituisten salajuonien alainen; sitä ei uskota. Ajatelkaas, kun ovat väittäneet sitäkin, etten muka ole laisinkaan haavoittunut! Ah! kaikki tahtovat kukistaa minut, kaikki suojelevat murhamiehiäni, kaikki vaativat heille helppoa rangaistusta.