POMBAL. Minäkö myöskin, Sire?
KUNINGAS. Anteeksi, anteeksi, te olette ystäväni. Niin, te olette todellakin ollut innokas ilmi saamaan näitä hirvittäviä rikoksia. Noita kiittämättömiä ilkimyksiä! Niin kauan kuin he elävät, vapisen joka hetki levottomuudesta, ja vasta silloin, kuin olen kuullut heidän viimeisen kuolonkorahduksensa, hengitän vapaasti.
POMBAL. Voitteko rauhoittua sillä, että olette katkaissut muutamia oksia, jotka löivät teitä silmiin, vaikka myrkyllinen päärunko vielä jää seisomaan?
KUNINGAS (syrjään). Hän tarkoittaa Jeesuksen veljeskuntaa. (Ääneen, niinkuin ei olisi kuullut Pombalin sanoja.) Eikö teidän mielestänne olisi sopivaa pystyttää temppeli pyhälle Sebastianille, jota minun on kiittäminen ihmeellisestä pelastuksestani?
POMBAL. Katkaisette sormen, mutta käsi jää vielä paikoilleen teitä lyömään.
KUNINGAS (ei edelleenkään ole kuulevinaan). Ja lisäksi voisi vielä ehkä panna toimeen kiitosjuhlat koko maassa.
POMBAL. Niin, kaikkeen tuohon on vielä aikaa, kun olette täydelleen pelastanut henkenne tuhoamalla vaarallisimmat vihamiehenne. Vasta silloin voitte sanoa, että pyhä Sebastian on teitä suojellut, vasta silloin on Portugalin kansalla syytä tyvenin mielin kiittää Jumalaa.
KUNINGAS (levottomana). Olen todellakin pahoinvoipa. Rakas markiisi, luulenpa etten tänään ole halukas keskustelemaan valtioasioista.
(Soittaa. Texeira tulee.)
POMBAL (kiireesti). Hänen majesteettinsa käskee, ettei ketään saa päästää sisään, olkoon kuka hyvänsä. (Texeira menee.)