KUNINGAS. Hallitkaa!
POMBAL. Ja mitä tulee teidän yksityiseen elämäänne, niin eikö kaikki salaiset vihamiehenne riemuitse ja todelliset ystävänne huolestu nähdessään, miten te kohtelette uskollisimpia palvelijoitanne? Kaiket päivät saatte levottomana vavista kapinoitsijain tikareita, kaiket yöt unissanne niitä peljätä.
KUNINGAS. Hallitkaa! Jätän kaikki teidän haltuunne, tehkää niinkuin tahdotte.
POMBAL. Pidättekö sananne?
KUNINGAS. Pidän.
POMBAL. Nyt olette taas oma itsenne, ja niin minäkin taas olen sama kuin ennen. Haa! Nyt olen siis saavuttanut unelmieni päämäärän! (Menee.)
YHDESTOISTA KOHTAUS.
KUNINGAS (yksin, nousee seisaalleen.) Hän on poissa. Olen yksin. Tuntuu siltä, kuin olisin kaikkien hylkäämä. Ei, ei! Vielähän olen kuningas. (Soittaa. Texeira tulee.) Samppanjaa! Minun täytyy virkistää mieltäni. Minua paleltaa. (Samppanjaa tuodaan, kuningas juo.) Lääkärini on sanonut, että voin vielä elää monta vuotta, hän on kyvykäs mies. Voin häneen luottaa, ja kuitenkin tuntuu siltä kuin kuolema, kamala viikate kädessä, seisoisi takanani ja osottaisi päätäni. (Juo.) Pah! Houreita! Haa! Tunnen hirveän ahdistuksen painavan ja vaivaavan rintaani. (Äänettömyyttä.) On niinkuin tekisi mieleni nähdä verta vuodatettavan, murhaajieni verta. Tuon salinoven takana seisoo kenties murhamies odottamassa, milloin voisi pistää minut kuoliaaksi. En tohdi täältä poistua. Ja tämä viini sitten! Se on ehkä myrkyllä sekotettua. Olkoon mitä on: se tarjoo minulle nautintoa ja siihen tahtoisin mieluimmin kuolla. (Kauhistuen.) Tuon ajatuksen paholainen johdatti mieleeni. Minun pitää saada seuraa. (Texeira tulee.) Onko siellä ketään, joka odottaa päästä puheilleni?
TEXEIRA. Donna Theresia de Tavora, Aveiron herttuatar.
KUNINGAS. Theresia! — minun luonani! Saanko uskoa korviani? Haa!
Vihdoinkin tuo ylpeä nainen on taipunut! Herttuatar tulkoon!