BEATRICE. Luiz! Oi, kuulitko? Isäni lupaa sinut pelastaa.
POMBAL. Kuuntele tarkoin, tyttäreni. Kaikki todistukset painuvat puolisosi syyllisyyden puoleen, — meidän täytyy siis pitää häntä syyllisenä. Hän paetkoon salaa vielä tänä yönä ja piilottakoon henkensä, unhotettuna ja saavuttamattomana, johonkin kaukaiseen maailman kolkkaan. Hänen kuvansa on teloitettava, kun hän itse on paennut; henkensä hän saa pitää, mutta kunniansa hän menettää.
BEATRICE. Ah! kun hän vain saa henkensä pitää, niin olen tyytyväinen. Mitä me Portugalia, kunniaa, rikkauksia kaipaamme! Minun rakkauteni hänelle kaiken tuon korvaa. Pakenemme kauas, niin kauas, että siellä ei Portugalin aurinko paista, ei sen taivas helota, eikä siis mikään häntä muistuta siitä, mitä hän on kadottanut. Ja joskin jokin haihtuva tuuli sinne eksyisi ja kuiskaisi hänen korvaansa kotimaan kieltä, niin minä haastaisin hellyyteni sydämmellisestä hartaudesta, niin että tuuli ei hennoisi hänen mieltään huolestuttaa. (POMBAL taistelee ääneti itsensä kanssa. BEATRICE huomaa, että hänen huulensa vapisevat.) Mikä sinua vaivaa, isä? Kävit niin kalpeaksi.
POMBAL. Voisitko — jättää — äitisi?
BEATRICE. Ja sinut? Pitäisikö minua täällä mikään muu, kuin sinä? Mutta, katso, sinä olet suuri, mahtava, kunnioitettu, — hän on halpa, vainottu, väärintunnettu; sinulla on kiitollinen kansa, — hänellä vain vaimo-raukkansa; sinä saat osaksesi nykyajan ihailun, — hän ainoastaan naisen rakkauden. O! olemme kumpikin näinä viime aikoina niin äärettömästi kärsineet, ettemme voi kauan elää; suo minun siis ainakin levittää rauhaa hänen elämänehtoonsa viimeisiin hetkiin.
POMBAL. Ei! Beatrice, sinun täytyy jäädä. Sinun täytyy katkaista kaikki muiston siteet väliltänne. Haemme paavilta teille avioeroa. Pombalin tytär ei saa maanpakoon seurata isänmaankavaltajaa. Minun oman kunniani tähden sinun pitää jäädä. (Kello lyö yksitoista.)
BEATRICE. Hyvä Jumala! Kuolinkellot jo soivat. Joutuin, joutuin!
Minä suostun kaikkeen. Ettekö näe, isä, aika rientää!
POMBAL. Rauhoitu! Kello lyö vasta yksitoista. Meillä on vielä tunti aikaa. Kello kahdeltatoista tulee tuomittujen tämän salin kautta kulkea kappeliin, nauttiakseen siellä viimeistä kertaa Herran ehtoollista. Siksi hänen pitää olla pakomatkalla. (Huutaa.) Tänne! (Vanginvartija tulee.) Tuo tänne Elvasin herttua, ja anna hänen puhua kahdenkesken herttuattaren kanssa. (Vanginvartija menee.) Valmistele nyt häntä pelastuksen varalle, ja sano hänelle jäähyväiset. Minä toimitan niin, että hän voi paeta, joutumatta ilmi. (Menee.)
KOLMAS KOHTAUS.
BEATRICE, myöhemmin ELVAS.