SALDANHA. Tulen kuninkaan tyköä. Sinusta on tehty Oeyrasin kreivi. (Juhlallisesti.) Sinä olet painanut maahan vihollisesi, niinkuin myrsky painaa ruo'on. Toiset nyt odottavat kuolemaansa teloituslavalla, toiset taistelevat aaltojen kanssa hengestään, jonka maanpako on musertava. Olet voittanut, mutta mikä kauhea voitto! Vastaa: teitkö tämän kaiken rakkaudesta maatasi kohtaan, vai viettelikö sinua valta ja oma hyöty?
POMBAL (lujana). Maani ja vapauden tähden.
(Tykinlaukaus kuuluu ulkoa. Beatrice juoksee kirkaisten ikkunaan.)
BEATRICE. Hyvä Jumala, — puolisoni! Seis! (Kaatuu maahan.)
POMBAL. Hän kuolee. Herää! Herää, lapseni, tai ota minut mukaasi! (Raivokkaasti Saldanhalle.) Sano, uskotko että kukaan nimen, arvon ja vallan vuoksi murhaa oman lapsensa?
SALDANHA. Ymmärränkö sinua! Jumala olkoon meille kaikille armollinen!
POMBAL. Ah! hän herää! Hän elää jälleen ja minä hänen kanssaan.
Tyttäreni —!
BEATRICE (heittäymäisillään hänen syliinsä). Isä! (Säpsähtää äkkiä.)
Haa! puolisoni ääni kutsuu minua. Tulen, tulen! Hyvästi!
(Poistuu äkisti.)
POMBAL. — — Ja minä, minä olen yksin. —