— Mutta "förstille" (ensim. koneenkäyttäjä) kävi vielä hullummin. Kolmesataa markkaa vetehiselle. Puhdasta rahaa, jolla olisi saanut jo aimo humalan viikon päiviksi! nauraa hytkyttää eräs aito hämäläispiirteinen lämmittäjä, jonka vahvin puoli on veden ihailu.
— Ja ajatelkaas, puhuu pehmeäkielinen ja pullea keittiömestari, miten tarkka "förstäderska" tahtoi olla. Hän poimi tyhjään käsilaukkuunsa ainoastaan parin vanhoja kenkiä.
Siinä pakistessa tulee jollekin mieleen ruuat.
— Ai, huudahtaa keittiömestari naismaisella eleellä, hellalle jäi kinkku käristymään. Se unohtui kun huusivat…
Tällainen äkkinäinen, hämmästyksen sekainen tunteenpurkaus herättää yleistä iloa ja keittiömestarin kinkku-juttua venytellään pitkin ja poikin.
Kestää sitä juttua. —
Sillävälin on eräs torpeedoveneen matruuseista lähestynyt meitä. Näyttää kuin häntä vaivaisi uteliaisuus. Hän tiedustelee kansallisuuttamme.
— Oletteko ruotsalaisia, koska puhutte ruotsia?
Suurin osa matruuseista on kotoisin Paraisilta.
— Ei, suomalaisia.