Noustaan ylös. Aamupesua puuhataan. Ruokakupeillamme tuodaan vettä ja niissä pestään. Jotkut tekevät oikean kenraalipuhdistuksen. Paljastavat koko yläruumiinsa ja huuhtelevat sen kirpelevän kylmällä vedellä. Pyyheliinoja saa yksi ja toinen lainailla tovereilleen, sillä harvallapa sellaisia on mukanaan. Sitten ajetaan pois leukahaivenet. Yhden miehen partaveitsi saa palvella melkein kaikkia. Toiset pesevät hampaitaan. (Stomatol-tehdas saisi meistä oivan reklaamiaiheen hammaspastalleen!) Pilaillaan, nauretaan. Muutamat piehtaroivat oljilla, kuin lapset ikään. Eräs harrastaa Müllerin systeemiä.
Jo tulee kahvi. Venäläiset ovat olleet sitä noutamassa kaupungista päin. Mutta muuta ei saada. Ei edes leivänmurua. Jo oli pahuus! sadattelee joku ovenpielessä. Tällä mustalla kahvillako on elettävä puolenpäivää? Matkustajat, jotka vasta toista kertaa saavat tätä lientä katsovat siihen epäillen. Mutta paremman puutteessa on se juotava. Lämmintä se ainakin on ja sellaisena puolustaa erinomaisesti paikkaansa aamukosteudessa ja koleudessa.
Mutta se on tästä kahvista kun syntyy hiljainen napina, ehkä ensiksi sisäinen. Jokainen oli tottunut saamaan kahvin kanssa ainakin sokeria, toiset kermaa ja vehnästä ja ties mitä. Mutta täällä puuttui kaikki.
Asian johdosta pidetään ponteva neuvottelu. Lopuksi tullaan siihen lopputulokseen, että mennään tiedustelemaan kenttävääpeliltä olisiko mahdollisuus saada omilla varoilla hankkia kaupungista ruokavaroja.
Hän antaa myöntävän vastauksen. Yksin' ei sinne kuitenkaan saada lähteä, vartija on pantava mukaan. Hyvä, se ei meidän sielunrauhaa häiritse.
Toiset, joita ei ruokakysymys kovinkaan suuressa määrässä huvita, alkavat kortinpeluun. Muut siirtyvät peremmälle ja ryhtyvät taas pohtimaan muonakysymystä. Lasketaan mitä tarvitaan. Sokeria, nisuleipää, voita, makkaraa, tupakkaa, mehua, veitsiä ja kahveleita j.n.e. Senjälkeen tiedustellaan vähän hintoja sotamiehiltä. Noin kaksikymmentä Saksan markkaa menee ensi ostoksiin.
Ensimäinen perämies, jolla on laivan kassa hallussaan, ottaa vastatakseen miehistön osuudesta. Matkustajat maksavat oman osansa.
Työntouhu leirillä on alkanut. Odotamme puolittain määräystä työnteosta. Kysytäänkin jotain siihen suuntaan. Ei, meillä ei ole työnpakkoa, ainoastaan työnvapaus. Jos jotakin haluttaa, saa hän kyllä ryhtyä työntekoon. Mutta ketään ei erikoisesti maita. Sensijaan ei englantilaisia armahdeta. Heidän on otettava kiinni koko hartiavoimalla.
Kello kymmeneksi on valmistuttava kaupungillemenoa varten. Aliupseeri on määrätty käytettäväksemme. Kaksi matruusia ja minut valitaan mukaan. Aliupseerille jätetään ruokalista ja rahat.
Kivääriä kantavan aliupseerin seurassa marssimme sitten kaupungille. Me kuljemme edellä, aliupseeri perässä.