Poissa ollessamme on jo aliupseereilta ja vääpeliltä tiedusteltu mihin olisi vapautusanomuksen kanssa käännyttävä.
— Sotaministeriöön ei kannata. Siellä on työtä liiaksi. Tällaiset asiat voivat jäädä lepäämään ties kuinka kauaksi. Viisainta olisi sittenkin lähettää kirjelmä Espanian lähettiläälle, joka valvoo Berlinissä Venäjän etuja.
Mutta palatessamme katkee puuhat. Ryhdytään tarkastamaan tavaroita ja selvitetään laskut. Sokeripalat lasketaan. Ei siksi, että oltaisiin ylen kitsaita, vaan sentähden, että saataisiin tietää kauanko ne kestävät. Jos kolme kappaletta annetaan jokaiselle kahviin, lasketaan ne riittävän viikon päiviksi. Voi on hyvää, tosin vähän kallista. Tupakan ympärillä on jo jokainen tupakkamies — pienen paaston jälkeen maistuvatkin savukkeet erinomaisilta.
SAKSALAISTEN SOTAVANKINA 79
— Kuka rupeaa provianttimestariksemme?
— Keittiömestari on siihen itseoikeutettu.
Siitä ovat kaikki yksimieliset.
— Saa ottaa apua miten paljon tarvitsee. Onhan yhdeksässätoista miehessä varaa!
Päivällinen onkin jo ovella. Ruokaämpäreitä tuodaan maantiellä. Voileipiä ryhdytään kiireesti valmistamaan. Hyvää saksalaista makkaraa särpimeksi. Hapanleipäannoksemme päätetään pyytää kokonaisina itsellemme. Käytämme siitä sitten minkä tarvitsemme.
Ruokakupit täytettyämme noudamme voileivät. Istumme oljille hajalleen telttaan.