* * * * *
Vankilan yli-insinööri on käynyt Danzigissa. Jo mennessään lupasi hän vaikuttaa hyväksemme Danzigissa. Hän kertoo, että sotilaspiireissä ollaan yleensä myötätuntoisella kannalla meihin. Meidän tulee vaan lähettää uusi kirjelmä sinne.
Nyt ei se kuitenkaan ole enää helppoa. Posti- ja sähkölennätinhallitukselta on tullut uusia määräyksiä, jotka kokonaan ovat sulkeneet meidät muun maailman yhteydestä. Sähkölennätin ja postilaitos eivät nim. saa ottaa lähetettäväksi minkäänlaisia tiedonantoja vangeilta.
Mitä nyt tehdään?
Täytyy kuitenkin yrittää. Ryhdytään puuhaamaan uutta kirjelmää. Siihen liitetään korkeita suosittelijoitakin. M.m. eräs prinsessa, upseereita, professoreita, jollaisia tuttavuuksia joillakuilla joukostamme on.
Kerrotaan huolistamme upseereille. Se auttaa. He lupaavat lähettää kirjelmän virkateitse. Jos siihen ei saada kolmen päivän kuluessa vastausta, lupaavat he vielä tiedustella sähköteitse asian viipymistä.
Toivomme virkoaa taas, samoin elämänhalummekin. Ehkäpä sittenkin on pian koittava vapautushetkemme. Tai saadaan ainakin varmuus siitä onko tänne jäätävä tai ei.
XVI
Huvittavaa on tehdä huomioita saksalaisten sota-innosta. Hurjalla riemulla puhuvat he yhtenäisistä voitoista Ranskassa. He luottavat täydellisesti lopulliseen voittoonsa. Heissä elää ehdoton vakaumus siitä, että Saksalla on siveellinen oikeus puolellaan. Muut ovat hyökänneet heidän kimppuunsa, sanovat he. Heidän on puolustettava maitaan ja maansa etuja. He ylpeilevät sotakuntoisuudestaan ja tykeistään ja urhoollisista maansa pojista, jotka panevat henkensä alttiiksi jalon asian tähden. Näyttää siltä kuin heillä ei olisi pienintäkään aavistusta siitä, että, juuri Saksa itse alotti sodan Venäjää ja Ranskaa vastaan. Tuntuupa melkein kuin se olisi kokonaan salattu heiltä. Miten muuten oli tämä tietämättömyys ymmärrettävissä.
Itä-Preussin asiat heitä vähän huolettavat. Venäjän eteneminen siellä. Mutta odottakaapas, uhmaavat he taas, kun saamme sinne järeät tykkimme ja apuväkeä, niin sitten on meidän vuoro.