— No, mikä siihen sitten on syynä?
— He ovat yleensä vähäruokaisia..
Selitys tyydyttää häntä. Ja vielä tänä päivänä hän kai uskoo tähän suomalaisilla löytymättömään hyveeseen.
* * * * *
Sen erän perästä, jolloin kaupungilta tuodut pihvit ja perunat olivat huvenneet yhdeksäntoista nälkäisen miehen kitaan ja loppuneet kesken vasta alkuun päästyä, ei leirille enää tuotu kaupungilta muita kuin voileipätarpeita. Matkustajat, joilla oli yllinkyllin kultaa ja saivat sitä vaihdettua Saksan rahaksi, pitivät viimeaikoina kaupungillakäynnin kokonaan omana huvinaan. Söivät siellä ja vähän joivatkin palan paineeksi. Kaikkialla otettiin heidät mitä suurimmalla kohteliaisuudella vastaan ja mukana oleva aliupseeri salli heille erikoisvapauksia saadessaan itse olla mukana kesteissä.
Eräänä päivänä aterioivat he leiriylänteelle nousevan kadun varrella olevassa pienessä, vanhassa ja soman näköisessä viinituvassa, jonka ulkonäöstä jo olen maininnut. Isäntä taritsee heitä oivallisella ruualla ja juomalla ja käyttää koko kohteliaisuusvarastonsa heitä tyydyttääkseen.
Lopuksi kun he pyytävät saada maksaa tiedustelee isäntä, eivätkö he haluaisi suorittaa laskuaan Suomen rahassa. Hän ottaisi erittäin mielellään heiltä vastaan Suomen rahaa muistoksi itselleen, lapsilleen ja vielä lastenlapsilleen tästä tilaisuudesta, jollaisia ei joka päivä Bütow'issa satu.
Lasku maksetaan Suomen rahassa ja ukko on tyytyväinen, saattelee vieraitaan vielä ovelle ja tekee monta syvää kumarrusta heidän poistuessaan.
XVIII
Kapteeni Stenbockin ja Danzigiin jääneen väestöosan kohtalosta ei meillä ollut vähintäkään aavistusta. Luulimme että he olivat päässeet vapaalle jalalle ja palanneet kotiin.