Jotkut lähtevät jättämään hyvästit englantilaisille. Heidän mielialansa on apea ja painunut. Mutta he ovat tyyniä ja rauhallisia.
Eräs nuori poika rukoilee ottamaan kirjeen vanhalle äidilleen.
— Se on ankarasti kielletty, selitetään — Sitä ei tohdi…
Mutta poika rukoilee kyyneleet silmissä, hän pyytää pyytämällä tätä pientä palvelusta vanhan rakkaan äitinsä tähden.
Epäröiden ottaa joku sen vastaan. Poika ei tiedä oikein miten hän auttajaansa kiittäisi…
* * * * *
Seisomme ulkona ja katselemme leirin aamupuuhia. Eräs venäläinen tulee luoksemme. Hän puhuu suomea. Kertoo olevansa hallikauppias Viipurista ja hän pyytää meiltä samaa palvelusta kuin englantilainen. Postikortti vaimolleen Viipuriin. Minä otan sen toimittaakseni perille…
Kun vihdoin matkaamme tuleva aliupseeri saapuu, olemme olleet ainakin tunnin jo valmiit. Heilutamme lakkiamme hyvästiksi upseereille, jotka seisovat keskellä pihaa lähtöämme katsomassa. Vihdoin alkavat rivit liikkua. Ja me palaamme asemalle, läpi kaupungin, samaa tietä, jolla tullessamme saimme kokea mitä katkerinta häväistystä. Mutta miten erilaista nyt onkaan. Ihmisiä on kyllä liikkeellä, katsojia ovissa, akkunoissa ja katukäytävillä. Mutta ei enää ainoatakaan vihamielistä katsetta, ei ivallista lentävää sanaa, ei pilkkanaurua. Minne vain katsoo näkee ystävällisesti hymyileviä kasvoja ja hyvästiksi nyökkääviä päitä.
— Ne ovat suomalaisia, kuiskataan.
Asemalla ei ole vielä ketään. Jäämme asemapihalle odottamaan. Kapteenin piti tulla junalle… Tuolta hän tuleekin. Hän koettaa olla iloinen ja tyytyväinen kuin mekin, mutta en malta olla panematta merkille syvää yksinäistä ikävän piirrettä, jonka hän kokee peittää. Hän jakelee meille neuvoja ja osviittoja. Kertoo, että Danzigissa on meitä vastassa Ruotsin konsuli, jonka huoleksi jää loppumatkamme ja jolta saamme passin Ruotsiin… Sitten pyytää hän, että hänen perheelleen Turussa vietäisiin terveisiä ja kerrottaisiin hänen kohtalostaan. Muutamia pikkuasioita vielä ja sitten on jätettävä jäähyväiset. Juna lähtee 9,16 ja nyt on kello jo 9,05 paikoilla… Lämpimät kättenpuristukset ja tiemme eroavat.