Tirehtööri hymähti:
"Vähänkös sellaista sattuu! Liike-elämä on arpajaispeliä. Te teette panoksen, mutta sattuu tyhjä arpa. No, mitä siitä. Toisella kertaa voitte voittaa."
Moinen kiemurteleminen viilsi minua kuin olisin saanut puukonpiston.
Astuin uhkaavana tirehtööriä kohti ja sanoin:
"Mutta minulla ei ole rahoja uuteen panokseen. Sitäpaitsi olen vastuunalainen sisarentyttäreni rahoista, jotka olivat uskotut hoitooni, tietäkää se!"
"Mitä minulla on teidän sisarentyttärenne kanssa tekemistä!" murahti hän olkapäitään ylenkatseellisesti kohauttaen.
Nyt en voinut enää hillitä itseäni. Vihasta vavisten huusin:
"Petturi! Rosvo!"
Tirehtööri nauroi. Hän näytti pikemmin iloitsevan kuin loukkaantuneen sanoistani.
"Hyvä että huusitte niin kovaa, että kuulivat sen viereisessä huoneessa. Juttu jatkuu raastuvanoikeudessa!"
Olin siinä määrin kiihtynyt, etten ensinkään oivaltanut, mitä uhkaus tarkoitti.