Kotiin tultuani olin aivan näännyksissä ja huokasin:
"Katri rakas! Jumala meitä armahtakoon! Sirkan perintö on menetetty!"
"Menetetty! Laupias taivas!" parkaisi Katri.
Kerroin koko asian. Hän puhkesi itkemään.
"Sirkka-raukka! Mitä hän nyt sanoo! Ja sinä onneton! Mikset ottanut tarkempaa selkoa asiasta?"
Mutta nyt oli katumus myöhäinen. Itku ja valitus ei auttanut. Mikä oli menetetty, se oli hukassa. Pyysin häntä olemaan puhumatta Sirkalle onnettomuudesta ainakin toistaiseksi.
* * * * *
Huijari ei ollut turhia uhannut. Muutaman päivän päästä sain haasteen, jossa vaadittiin edesvastausta kunnianloukkauksesta. Lakimies-lurjukset Jutku ja Metku olivat uudelleen kimpussani.
Epätoivoisena menin kertomaan sedälle kaikki. Hän piti varmana, että olin joutunut veijarien saksiin. Kun sanoin, että Sirkan perintö oli menetetty, suuttui hän yhä enemmin.
"Kas sillä lailla! Sinä olet oivallinen holhooja, sinä!"