Huijari jäi hetkeksi vaiti, mutta pääsi pian tasapainoon ja sanoi:
"Isännöitsijänä olen velvollinen valvomaan, ettei huonoja naisia asu talossa."
Moinen katala solvaus sai minut suunniltani.
"Tämän tytön kunniallisuudesta vastaan minä. Mutta jos tahdotte epäsiveellisyyttä vastustaa, niin asuu täällä eräs Esa Ansio niminen heittiö, jonka elämä jättää siinä suhteessa melkoisen paljon toivomisen varaa."
Mies aikoi vetäytyä portaita alas, mutta minä sanoin hänen omilla sanoillaan:
"Tämä juttu jatkuu raastuvanoikeudessa."
Sirkka kertoi saman miehen häntä ennenkin vahtineen ja houkutelleen luoksensa.
Hykersin käsiäni ilosta. Nyt oli lurjus käsissäni! Tytön holhoojana en ollut ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin vetämään veijarin tilille kunniallisen tytön ahdistamisesta epäsiveellisessä tarkoituksessa. Eikä sata saivartajaa pystyisi pesemään häntä puhtaaksi.
Mutta kun puhuin asiasta naisille, pyysi Sirkka, ettei siitä puhuttaisi enempää. Tulisi poliisitutkinto ja oikeudenkäynti, ja hän saisi hävetä. Katri oli samaa mieltä. Nuoren tytön maine siitä kärsisi, niin syytön kuin hän olikin.
Minua suututti heidän itsepäisyytensä.