"Paha saa pahan palkan", sanoi hän.
Odotimme jännityksellä enempää valaistusta asiaan ja koetimme arvailla, mikä tuon ovelan keinottelijan oli satimeen saattanut.
Luonnollisesti kykeni vain toinen vielä viekkaampi kukistamaan niin monipuolisesti harjaantuneen roiston. Vihollinen nousikin omasta leiristä. Käärme, jota hän oli povellaan elättänyt, pisti häntä. Naisen loukattu rakkaus, viha ja mustasukkaisuus hänet syöksi turmioon.
Nainen oli omaisuudellaan auttanut hänet satulaan. Avioliiton toivossa oli hän uhrannut kaikkensa, vaiennut veijarin pahimmista teoista, joista hänellä yksin oli tieto. Tästä kaikesta ei hän pyytänyt muuta kuin uskollisuutta, etuoikeutettua asemaa miehen sydämessä.
Tirehtööri oli ottanut konttoriinsa nuoren, sievän tytön. Hän näet rakasti kauniita naisia yhtä kiihkeästi kuin rahaa. Mutta kaksi kuningasta ei sovi samaan valtakuntaan. Tyttö eroitettiin, ja rauha vallitsi taas talossa. Mutta pian alkoi kuulua kuiskeita, että tirehtööri oli vuokrannut rakastetulleen yksityisasunnon ja vietti hauskoja hetkiä hänen seurassaan. Syntyi kohtaus, joka pani Onnelan muutenkin heikolla pohjalla lepäävän rakennuksen vapisemaan. Lemmenkateuden kiihdyttämänä alkoi loukattu puoli vaatia tirehtööriä tekemään täyttä totta naimalupauksestaan. Siinä selvittelyssä paljastui, että mies oli jo ennestään sidottu. Nainen erosi liikkeestä ja vaati rahojansa takaisin korkojen kanssa. Mutta koska liikemiehillä on periaatteena aina ottaa eikä koskaan antaa, jätti huijari vaatimuksen silleen ja kirjoitti apulaiselleen passin harmaalle paperille.
Ja apulainen lähti — lähti etsivään osastoon ilmiantamaan sulhasensa ja isäntänsä.
Kauan kesti poliisitutkintoa, uusia rikoksia paljastui joka päivä, asiakirjoja karttui kilokaupalla.
Mies, jonka mielilause oli "juttu jatkuu raastuvanoikeudessa", toivoi nyt varmaan, ettei sellaista paikkaa olisi olemassakaan.
Kun juttu ensi kerran otettiin esille, menin Katrin kera asian käsittelyä seuraamaan. Vaikka kavallusjutut olivatkin muodissa, oli oikeussali täynnä uteliaita, ja lakimiehet väittelivät vilkkaasti pykälistä.
Syytetty pysyi oikeudessa tyynenä, kuten oikean liikemiehen tulee. Hän väitti jyrkästi kaikki valheeksi, ja hänen asianajajansa Jutku ja Metku panivat koko oveluutensa liikkeelle, pestäkseen miehen puhtaaksi kuin pulmusen. Mutta lainopillinen saivartelu taittoi kärkensä tosiasioiden musertavaa painoa vastaan.