Pari päivää tämän tapauksen jälkeen otettiin tirehtöörin kunnianloukkausjuttu minua vastaan lopullisesti käsiteltäväksi. Mutta tällä kertaa ei kantaja tullut kannettansa jatkamaan, joten koko juttu raukesi. Tuntuvan loven se kuitenkin teki kukkarooni. Asianajajani oli nylkyri, mutta minä maksoin mielihyvällä, koska olin voittanut.
Kavallusjuttu lykkäytyi istunnosta toiseen; näytti siltä, että se tulisi jatkumaan monta vuotta. Jutku ja Metku yrittivät väärien todistajien avulla tehdä valkeasta mustan ja päin vastoin. Kun yleinen syyttäjä ja puolustusasianajaja olivat aikansa kiistelleet, kokoontui oikeus päätöstä antamaan. Tuomio sisälsi kuritushuonetta ja kansalaisluottamuksen menettämistä pitkiksi ajoiksi.
"Liian helpolla pääsi!" arveli eräs juttua seurannut.
"Laki on niinkuin se luetaan", sanoi toinen.
Kun istunnon loputtua vankilan keltaiset vaunut ajoivat pihalle, sattui surullisenhauska kohtaus. Tuomittujen joukossa oli kuuluisa rosvo. Kun tämä oli kömpinyt vaunuihin, katseli tirehtööri häntä karsaasti, arvellen kait itsensä liian hyväksi hirtehisen seuraan. Mutta voro sanoi ilkeästi nauraen:
"Astu sisään, virkaveljeni! Kruunun kyydillä on helppo kulkea."
Vanginvartija auttoi tirehtöörin sisään ja lukitsi oven. Ja kuorma lähti liikkeelle kahleiden kalistessa.
Kotimatkalla emme puhuneet monta sanaa. Vihdoin sanoi Katri:
"Hän on saanut palkkansa. Mutta miten on mahdollista, että sivistymätön mies, entinen suutari, saattoi vetää viisaampia nenästä — sinuakin?"
"Sitä minä olen itsekin ihmetellyt!"