Tyttö nauroi.
"Jättäydyitkö sinä aikoinasi yhden varaan! Minä tunsin tämän ennen kuin sen edellisen."
Minä huomautin, että nuoret tytöt valinnassaan usein erehtyvät: jättävät hyvän ja ottavat huonomman. Sirkka sanoi:
"Valitettavasti minäkin annoin turhamielisyyden johtaa itseäni harhaan.
Suostuin siihen, jolla oli sileämpi ulkokuori ja liukkaammat sanat.
Onneksi tuli onnettomuus ja paljasti miehen todellisen olemuksen."
Katria alkoi naurattaa.
"Missä se entinen varatuomari nyt on? Hänen isänsä piti olla valtioneuvos ja ties mitä kaikkea."
"Hän oli yhtä paljon tuomari kuin hänen isänsä valtioneuvos. Rappiolle joutunut ylioppilas, joka oli laiskotellut yliopistossa muka lakitiedettä lukien."
Minulla oli puheenvuoro.
"Hän uhkasi vetää minut oikeuteen tulevan vaimonsa omaisuuden hukkaamisesta. Tähän päivään mennessä ei haastetta ole kuulunut."
Lopuksi en malta olla mainitsematta, että setä osoitti kihlatuille suurta huomaavaisuutta. Melkein tuntui siltä kuin hän olisi alkanut kohdistaa toivomuksensa sinnepäin, koska Katri ja minä olimme pettäneet hänen luottamuksensa. Saattoi pitää päätettynä asiana, että hän Sirkan hääpäivänä olisi paikalla reumatismineen ja shekkikirjoineen.