Jumalan äiti, miksi niin
sa painat lasta parmaisiin
kuin kohtalonsa aavistain! —
Madonna, kuule huutoain!
On ilta, päivä mailleen käy,
mut ystävääni vain ei näy.
Oi, etkö helly itkustani!
Madonna, kuule huutoain!
Oi neitsyt puhdas taivahan,
oi lapsi, Poika Jumalan,
sa auttaos mua murheissain!—
Madonna, kuule huutoain!
Oot puhdas yli kaikkien,
mut minä kurja syntinen.
Ah, jospa pyhyytes ma sain!
Madonna, kuule huutoain!
"Kuka on sen kirjoittanut? Katri! Sinä!" huudahdin.
"Niin, minä. Mutta et saa nauraa. Se on niin tuhma. Se oli hetken oikku, päähänpisto."
Liikutettuna kysyin:
"Missä, milloin on se syntynyt?"
"Siitä on kauan. Olimme äsken tutustuneet. Istuin yksin eräänä iltana.
Olin ikävissäni. Epäilin rakkauttasi. Sinä näytit niin kaukaiselta,
saavuttamattomalta. Silloin sattuivat silmäni madonnankuvaan seinällä.
Huokaukseni sai rukouksen muodon."
"Kuuliko madonna rukouksesi?"