Keskustelun alkajaisiksi setä piti meille laajahkon esitelmän vaivoistaan ja sairauksistaan. Niin vähän kuin moinen esitys meitä huvittikin, kuuntelimme kuitenkin kärsivällisinä loppuun. Tiesimme, että jos ken hänet keskeyttää lempiaineessaan, sen ei ole hyvä toista kertaa tulla soittamaan hänen ovellaan.
Kevennettyänsä sydäntään vei setä naiset sivuhuoneeseen ja esitteli emännöitsijälleen. Tämä oli noin 40—50-vuotias, kaikkea muuta kuin miellyttävä yksilö. Mutta setä näki hänessä monta hyvää ominaisuutta. Puhuttiin, että setä olisi nuorempana aikonut naidakin hänet, vaikka tuuma sitte raukesi, niinkuin vanhanpojan naimapuuhien tavallisesti käy — minua lukuunottamatta.
Jäätyäni sedän kanssa kahden otti hän esiin toisen lempiaineensa, liike-elämän. Olen aina tuntenut suurta vastenmielisyyttä liike-elämää kohtaan, mutta ollessani nyt holhooja ja uskotun omaisuuden haltija arvelin, ettei haittaisi hiukan perehtyä siihenkin. Samalla sain tilaisuuden kysyä sedältä neuvoa eräissä tärkeissä asioissa.
"Näyttää siltä kuin olisi talletuskorko nousemassa. Eräs pankki jo kuuluu nostaneen. Olen ajatellut siirtää talletukseni sinne", puheli setä.
"Minun juuri piti kysyä neuvoa, miten sijoittaisin sisarentyttäreni rahat, joiden hoito on uskottu minulle."
Viime sanoja lausuessani tunsin itseni ylpeäksi siitä, että olin saanut näin tärkeän tehtävän. Olin muuten varma, että naimiseni minulle tuon luottamustoimen hankki, sillä naiset eivät yleensä arvioitse poikamiesten pätevyyttä kovin suureksi. Tätä huomiotani en kuitenkaan uskaltanut sedälle ilmaista.
Ukko imeskeli piippuansa mietteissään.
"Kyllähän raha sellaisenaan on hyvä, mutta jos tahtoo korkoa, on paras hankkia hyviä osakkeita ja obligationeja. Sitten ei muuta kuin ottaa sakset ja leikkelee kuponkeja ja pistää osingot taskuunsa."
"Niinkö setä arvelee! Pitää sitten sijoittaa Sirkan rahat osakkeihin", sanoin viisaan näköisenä kuin olisin jotakin ymmärtänyt, vaikka — jos toden puhun — koko osake- ja kuponkijärjestelmä oli minulle silkkaa hepreaa.
Liike-elämästä siirryimme yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin kysymyksiin. Setä väitti, että puolue-elämän vaikutus maassa on verrattava jäsensärkyyn ihmisruumiissa — se on välttämätön paha, jota täytyy sietää, kun siitä ei pääse eroon.