Emme voineet kyllin ihmetellä, miten setä oli osannut järjestää asuntokysymyksen, vaikka olikin vanhapoika ja sairasti nivelkolotusta. Hän lähti nyt näyttämään huoneustonsa uudenaikaisia laitoksia ja mukavuuksia.
Mentiin aluksi keittiöön. Siellä onnellinen emännöitsijä — varmaan hän olisi ollut vielä onnellisempi, jos olisi päässyt emännäksi — ylpeänä näytteli kaasukeittiötään, paistinuuneja, kylmä- ja lämminvesijohtoja. Katrin ihastuneista kasvoista näki, että täällä hänenkin kelpaisi "muhennosta" ja "vanukasta" valmistaa.
Sitte kuletti setä meitä katsomaan muita mukavuuksia, tilavia ruoka- ja vaatekonttoreita. Edelleen hän avasi oven, josta näkyi kylpyhuone ammeineen ja suihkuineen, näyttäen samalla, miten mitäkin laitosta oli käsiteltävä. Me olimme pelkkänä silmänä ja korvana.
Samassa tempasi setä toisen oven auki ja sanoi hymyillen:
"Entäs tämä sitten!"
Katri ja Sirkka vetäytyivät äkkiä pois…
Setä nauraa hohotti ja sulki oven sanoen:
"Hyödyllinen laitos — vai mitä? Joka ei usko, koettakoon."
Naiset olivat menneet sisään. Emännöitsijä tarjosi kolmannen kupin kahvia — eikö jo lie ollut neljäskin!
"Kelpaa tällaisessa talossa asua!" kehuskeli Katri.