Aluksi hän toimi osakkaana muutamassa toimistossa, joka keritsi maalaisia, vaikkei se kaupunkilaisiakaan uhreja hylkinyt. Mutta koska hän oli luotu johtamaan, alkoi hän ennen pitkää toimia omalla uskalluksellaan. Pääomaa oli aluksi vaikea saada, mutta senkin pulman hän pian voitti.
Hän oli ollut kyllin viisas jättääkseen maalle vaimonsa ja lapsensa, jotta saattoi käyttää vapauttansa. Eräässä ravintolassa oli hän tutustunut tarjoilijattareen, jolla oli jonkun verran säästöjä. Esiintyen poikamiehenä hän heitti verkkonsa. Neitonen laski sydämensä ja rahansa ihailijan jalkojen juureen — ja siitä päivästä oli Esa Ansion matka paljasta voittokulkua.
* * * * *
Tirehtööri allekirjoitti viimeisen asiakirjan, katsoi kelloa ja sanoi:
"Jahah, juu. Nyt se on tehty. — Mutta mitä h—ttiä se Lehtinen ajattelee, kun ei se tuo niitä talon piirustuksia!"
"Kapakassa kait istuu! Ja sille retkulle sinä uskoit tehtävän. Mikset ottanut oikeata arkkitehtiä?" puheli neitonen.
"Tiedätkö, mitä arkkitehdit nylkevät? Lehtinen tekee sen työn puolta helpommalla."
Samassa kuului liikettä ulkoa; eräs apulainen pisti päänsä ovesta ja ilmoitti:
"Se mies on täällä taas siitä talonkaupasta puhumassa."
Tirehtöörin kierot, jääkylmät silmät välähtivät.