"Et suinkaan tullut ilman kuittia! Jos hän tahtoo olla petollinen, menetämme rahat."
Minä juoksin takaisin sydän kurkussa, Tirehtööri nauroi ja kirjoitti paperin, käskien minun istua. Hetken päästä hän otti pöytälaatikostaan jotakin ja sanoi kuin sivumennen:
"Saisinko käyttää nimeänne hiukan?"
"Mikä se on?" kysyin minä.
"Ei siinä ole mitään riskiä. Pelkkä muodollisuus."
Hän pisti kynän käteeni. Minä istuuduin ja aioin juuri piirtää nimeni, kun samassa satuin nostamaan silmäni ja huomasin vastapäätä istuvan neitosen iskevän viekkaasti silmää tirehtöörille. Synkkä aavistus tuli mieleeni. Nousin ja hellitin kynästä sanoen:
"Minun vähäpätöinen nimeni ei mene vekselissä. Korkeintaan se kelpaa runonpätkän alle."
Ja kohteliaasti kumartaen minä poistuin.
Monta päivää ei kulunut, ennenkuin sain kirjeen, jossa vaadittiin osakemaksun toista viidennestä. Tämän erän saatoin vielä omistani ja Katrin säästöistä suorittaa; sitten tulisi sedän rahojen vuoro.
Kun taas tapasin tirehtöörin, istui hän allekirjoituksellaan vahvistamassa joitakin uusia osakkeita. Otettuaan rahani hän laski painostavasti kätensä pöydälle ja sanoi: