Asia ratkesi siten, että minä merkitsin tarjotun huoneuston. Tirehtööri otti paperin, johon kirjoitin nimeni ja osakkeitten määrän. Listalla näkyi 3—4 nimeä. Se ei minusta oikein vastannut tirehtöörin ilmoitusta, että osakkeet jo olivat loppuun merkityt, mutta eihän se asia minua liikuttanut.
Kumarsin ja aloin tehdä lähtöä, mutta tirehtööri sanoi:
"Jahah! Mitenkäs on osakemaksujen laita?"
Tuntui kuin olisi jotakin tarttunut kurkkuuni. Ymmärsin, että jos heti vaadittiin neljätuhatta markkaa, oli parasta sanoa hyvästi koko hommalle.
Tirehtööri selitti aluksi riittävän, kun suoritti viidennen osan. Se oli toista. Ja kevein mielin lähdin, luvaten pian tuoda rahat.
Katri ei ollut täysin tyytyväinen siihen, että huoneusto oli pihan puolella ja kovin korkealla, mutta kun taloon oli tulossa hissi ja vuokra ylemmissä huonekerroissa oli huokeampi, mukautui hän piankin.
Seuraavana päivänä menin uudelleen tirehtöörin luo. Tuli minun sääli rahojani, mutta kun muistin, kuinka kauniiseen tarkoitukseen ne joutuivat, laskin ne sentään ilomielin kädestäni.
Kotona sanoi Katri:
"Talleta nyt tarkoin kuitti!"
"Kuitti!" Minä hätkähdin.