"Ikävä kyllä, uuden yhtiön osakkeet ovat loppuun merkityt."
Oli vähällä, etten hyrähtänyt kyyneliin nuo sanat kuultuani. Olen siis taas myöhästynyt! Mitä Katri sanoo! Toruu tietysti.
"Olipa se kovin ikävää", sanoin koneellisesti, sillä vaitiolo tuntui sietämättömältä.
Tirehtööri jatkoi:
"Niitä on täällä perustettu niin kovin paljon humpuukiyhtiöitä, ja moni on joutunut kärsimään, niin että kun kerran saadaan kannattava, niin kaikki tahtovat päästä mukaan."
Ja hän ryhtyi uudestaan luettelemaan uuden yhtiön etuja ja mukavuuksia, helppoja vuokria, ihanaa näköalaa, terveellistä ilmaa, varmoja raha-asioita ja ties mitä.
"Eikö enää ole yhtään huoneustoa vapaana?" kysyin tehdäkseni lopun kiduttavasta epävarmuudesta.
Tirehtööri mietti ääneti. Äkkiä hän virkahti:
"Jahah, juu! Antakaas olla! Osakkeiden joukossa on eräs, jonka raha-asioita minä en oikein tunne. Yhtiöömme ei oteta hulikaaneja; kaikkien pitää olla sivistynyttä, luotettavaa väkeä."
Sain tietää, että ylimmässä huonekerrassa pihan perällä oli keittiö ja kolmen huoneen "lukaali", jonka voisi saada. Meille riitti huone ja keittiö. Samassa muistin, että olimme aikoneet ottaa Sirkan luoksemme. Tirehtööri huomautti, että viisaampaa oli ottaa iso huoneusto, jotta voisi vuokrata muillekin. Sellaisessa talossa voi saada kalustetusta huoneesta 60—70 mk, ja sittekin siitä vielä tulee tappelu.