Kun kello soi kolmannen kerran, astuimme Sirkka ja minä junaan.
"Pitäkää nyt hauskaa!" toivotti Katri ja juoksi kauas jälessä huiskuttaen nenäliinallaan, kunnes juna katosi näkyvistä.
Sirkka jäi vaunusillalle. Radan varrella seisoi nuori herra, joka alkoi heiluttaa hattuansa hänelle junan kiitäessä ohi. Sirkka huusi jotakin ja huitoi käsillään, taisi lentomuiskunkin lähettää. Sitte hän tuli vaunuun ja alkoi lukea Emilie Flygare-Carlénin romaania.
YHDESTOISTA LUKU.
Sulhasmiehiä tulee taloon, mutta minä näytän, mistä viisi hirttä on poikki seinässä.
Kesä meni kuin siivillä. Syyskuun ensi päiväksi piti Sirkan saapua kaupunkiin alottamaan viimeistä kouluvuottansa. Hän oli maalla voimistunut, tullut päivänpaahtamaksi ja vereväksi. Soitellut hän oli, ei sentään läheskään niin paljoa kuin minä olisin tahtonut. Enimmän aikansa hän käytti rakkausromaanien lukemiseen ja haaveiluun — siltä ainakin minusta näytti. Vähintään pari kertaa viikossa hän kirjoitti rakastetulleen Helsinkiin, ja ellei ensi postissa tullut vastausta, kävi hän hermostuneeksi ja arveli jonkun onnettomuuden tapahtuneen. Tyttö-hupakko oli pihkaantunut nenännipukkaa myöten!
Minä olin koko kesän valmistanut suurta romaania. Ennakkolaskujen mukaan piti siitä tulla maailmaamullistava. Helsingissä viimeistelin tekeleen ja annoin sen urakalla Katrin ja Sirkan puhtaaksikirjoittaa. Katri pani ehdoksi, että omistaisin teokseni hänelle. Sirkka oli vaatimattomampi: pyysi kirjaa yhden kappaleen, kun se ilmestyisi. Minun olisi omakätisesti kirjoitettava siihen: "Sirkka Vanamolle kiitollisuudella tekijä". Lupasin siihen vielä lisätä "ikuisella". Siitä hän taas lupasi olla ikuisesti kiitollinen.
Kun olin korjannut kirjoitusvirheet, joita Sirkan työssä oli vilisemällä — ihmekös se, kun on rakastunut! — lähetin käsikirjoituksen kustantajalle.
Heti kaupunkiin tultuamme menimme katsomaan, miten pitkälle talomme oli edistynyt. Lakkoselkkaus oli vihdoin sovittu, työt jälleen saatu käyntiin. Rakennuksen ulkopuolinen osa näytti olevan valmis. Aloimme taas haaveilla, miten hauskaa tulee, kun Sirkkakin muuttaa luoksemme ja saamme kuulla kaunista soittoa joka päivä.
Samassa näin tirehtöörin tulevan seuralaisensa kanssa käsikynkässä kuin mies ja vaimo ikään. Katri ei voinut sietää moista pariskuntaa ja tahtoi lähteä kotiin. Mutta mies oli huomannut meidät ja sanoi: