"Nuorukainen voi olla minkä neuvoksen poika hyvänsä, mutta minun silmissäni hän on hävytön lurjus. Mies, joka rakastaa, ei ensi työkseen kysy naisen talletuksia. Vai teinkö minä sillä tavalla, kun kosin sinua?"
Katri joutui hämilleen ja sanoi: "Eihän minulla ollutkaan mitään. Mutta ei se minusta rikos ole, jos sulhanen huolehtii tulevan vaimonsa varojen tallettamisesta. Se osoittaa käytännöllistä älyä."
Tiesin hyvin, etten tässä asiassa saisi Katrilta viimeistä sanaa.
Lausuin senvuoksi:
"Elkäämme kiistelkö! Osoittakoon tulevaisuus, kumpi meistä on oikeassa. Jos minä erehdyn, sen parempi Sirkalle. Mutta sisareni viimeinen tahto on minulle pyhä, enkä ikänä hyväksy miestä, joka ottaa Sirkan etupäässä rahojen takia."
Kaikesta päättäen oli tyttö ollut lähettyvillä ja saanut tietää, millaisen vastaanoton sulho oli saanut. Hän oli kartteleva ja harvasanainen. Nähtävästi olin koskettanut häntä arimpaan kohtaan: loukannut hänen rakkauttansa. Eikä nainen koskaan salli sitä rankaisematta tehdä.
Eräänä aamuna sain kustantajalta postipaketin — käsikirjoitukseni oli hylätty. Se oli karvas pala, mutta nielaisin sen ääneti. Olin liian ylpeä ilmaistakseni Katrille tappiotani. Itsepäisenä tarjosin kirjaani toiselle kustantajalle ja levottomana odoteltuani pari viikkoa sain vastauksen, tällä kertaa myöntävän.
Kirjani siis näki päivänvalon. Käänteentekevää ei siitä kuitenkaan tullut. Arvostelu päinvastoin piteli sitä varsin kovakouraisesti. Mutta kekseliäs kustantaja ymmärsi alleviivata sen ansiopuolet. Kun muuan aikakauslehti kirjoitti: "Jos teos olisi rakenteeltaan kiinteämpi ja esitystapa selvempää, olisi se taiteellisesti arvokas ja mielenkiintoinen romaani", niin kustantaja lainasi lausunnosta ainoastaan sanat "— — — taiteellisesti arvokas ja mielenkiintoinen romaani". Sellainen arvostelu ei ollut hullumpi esikoisteoksesta!
Mutta Katrin ennustus viidennen painoksen keskenloppumisesta ei ikänä toteutunut. Pahoin pelkään, että ensimäistäkin on vielä melkoinen osa kirjakauppojen hyllyillä pölyttymässä.
Mikä todistaa, ettei kirjailijan ole hyvä käyttää omaa vaimoansa arvostelijana — eikä toisenkaan muuta kuin hätätilassa!