Millaiseksi oma koti valmistui.
Kun tirehtööri mainitsi osakepääoman koroittamisesta, en aavistanut, että se toimenpide koski minunkin kukkaroani. Myöhemmin sain selville, että aijottiin laskea liikkeeseen etuoikeutettuja tuhannen markan osakkeita ja että minunkin piti lunastaa pari sellaista. Sanoin kiinnittäneeni omat rahani ja osittain muidenkin varoja osakkeihin, joten minulla ei ollut tilaisuutta ottaa lisää. Tirehtööri vastasi, ettei hän ryhdy turhaan väittelyyn. Jos en hyvällä suostuisi, oli yhtiöllä keinoja minun pakoittamisekseni siihen. Ellei osakepääomaa koroitettaisi, niin yhtiö menisi nurin, ja minä menettäisin rahani. Sain siis valita kahden pahan välillä. Ja tirehtöörin mielestä oli pienempi paha se, että minä hellitin hyvällä pari tuhatta, jotta yhtiö pysyisi pystyssä.
Samoihin aikoihin oli yhtiön vuosikokous. Siitä tuli jyrykokous. Ilmassa oli sähköä. Ilkeitä huhuja kulki miehestä mieheen. Talon tiedettiin tulevan paljoa kalliimmaksi kustannusarviota. Ja koko hökötys seisoi savijaloilla: vekselien vellovalla pohjalla. Yhtiön tilit olivat sotkuiset. Vika oli johdossa. Hyökättiin rajusti tirehtööriä ja hänen aseenkantajiansa vastaan, mutta hän teki kiertoliikkeitä ja sai enemmistön kannatuksen.
Samalla kuulin, että talo vihdoinkin oli asuttavassa kunnossa. Lähdettiin katsomaan uutta kotia. Kaikki oli vielä mullin mallin ja keskeneräistä. Vaikea oli uskoa taloa siksi, joka meille oli esiintynyt niin ruusuisessa valossa. Luvattuja mukavuuksia ei näkynyt: turhaan haki hissiä ja kylpyhuonetta. Katri huokasi raskaasti ja sanoi, että kylpyhuone olisi ollut välttämätön. Kun katsoin häntä tarkemmin, ymmärsin liiankin hyvin, mitä hän tarkoitti…
Vaikka pettymyksemme olikin suuri, ei meillä ollut aikaa sitä vaikeroida. Olihan se sittenkin kauan kaivattu oma koti, jonka luomiseen olimme hikemme ja väkemme uhranneet! Jahka kaikki saataisiin järjestykseen, niin tulisi kyllä mukavaa ja hauskaa. Sirkan huone sisustettiin hänen oman makunsa mukaan. Hän otti osaa keväällä pidettäviin ylioppilaskirjoituksiin, ja minä olin iloinen kyetessäni nyt valvomaan, etteivät kaikenlaiset herrankekkaleet saaneet viekoitella tyttöä kahvilaan ja automobiiliretkille.
Uudessa kodissa saatoin taas paremmin antautua laulunopetukseen, koska Sirkan soittokone oli käytettävissäni. Se oli tärkeänä eränä tuloarviossani. Niin paljon kun olinkin ahertanut kynä kädessä, oli siitä kuitenkin hyvin vähän kertynyt kukkaroon.
Hääpäiväämme lukuunottamatta oli elämämme hauskin hetki se, jolloin muutimme uuteen kotiin. Sirkka auttoi muuttopuuhissa. Madonnankuvan nähdessään hän alkoi uteliaasti tarkastaa sitä, katsoi Katria ja sanoi:
"Ei, mutta Katri! Kuva on sinun näköisesi."
Minä sanoin tehneeni saman huomion, mutta se oli varmaan paljasta kuvittelua.
"Jos istuisit tuossa asennossa lapsi sylissä, olisit ihan ilmetty madonna", väitti Sirkka uudelleen.