"Pitää vuokrata soittokone."
Lupasin järjestää asian parhaani mukaan, ja hän oli taas iloinen kuten ennenkin.
Vihdoin tuli Katri kotiin kantaen jotakin, jota hän piteli kuin olisi siinä ollut helposti särkyvä esine. Hän laski sen sänkyyn, oikaisihe ja sanoi veitikkamaisesti hymyillen:
"Olen hankkinut vuokralaisen!"
Olin niin raskasmielinen, etten ymmärtänyt leikkiä. Sanoin:
"Kiitos, Katri-kulta! Sinä saat aina jotakin aikaan."
"Älä minua kiitä", sanoi hän nauraen. "Se on yhtä paljon sinun ansiotasi."
Kun hän sitte katsoi ympärilleen ja näki, että huone oli tyhjä, säikähti hän niin että pelkäsin hänen pyörtyvän ja otin hänestä kiinni. Mutta hän sanoi:
"Ei mitään, se menee kyllä ohi. Ymmärrän kaikki…"
"Anna anteeksi, Katri rakas!" rukoilin. "Minä olen syypää kaikkeen."