He olivat jo istuneet ison aikaa siellä ja nauttineet olutta, ainoaa siellä tarjona olevaa.
Antti oli jo kerjennyt useammat kerrat tahtoa lähtemään, mutta Kaukonen tilasi aina vaan uusia.
Hän olikin jo aika lailla humalassa, ja kertoi yhtä ja toista elämästänsä.
Vihdoin kertoi hän Hilman jo ennestään tuntevansa.
Oli pari vuotta sitten laitettu juontia unhottamaan maaseudulle; oli asunut lähellä kauppias Heikkisen taloa.
— Se pahuus miellytti minua niin, että olin jo kuukauden päivät juomatta. Olin rakastunut, sen tunnustan.
Antti jo kävi uteliaaksi.
— Kuinka sitten kävi.
— Saat uskoa, että olen sukkela poika naisia miellyttämään, varsinkin silloin olin. Tytöstä näin hyvin, että viihtymään päin oli seurassani.
— No?