— Hm! myhähti kauppias ja heittäytyi kärsimättömästi tuolin selkään. — Koeta sitten, jos vielä toivot suurten liikepaikkojen sinua vartovan. Koeta vain, se ei ole minun asiani.
Hän nousi ja käveli raskaasti huoneeseensa.
Äänettömyyttä kesti kauan salissa.
Luulen käsittäväni, miksi sinua epäilyttää ottaa tarjousta vastaan, virkkoi vihdoin rouva.
Antti loi häneen vaisun ja väsyneen silmäyksen ja nyökähdytti myöntäen päätään.
— Me emme kohdelleet häntä, niinkuin meidän olisi pitänyt, jatkoi rouva.
— Sitä emme tehneet.
— Mutta hän ymmärtää heikkoutemme.
— Sen luulen.
— Ehkä antoi jo hetikin anteeksi.