— Sen vielä hänelle sanon, sanon uhallakin. Antti oli pakahtua kiukusta.
— Ulos, ämmät, siitä ihmisten tieltä! hän kiljasi. He säikähtivät ja mennä tössyttivät ulos toinen toisensa perässä.
Kiusallinen päivätyö kesti lähes iltaan asti.
Kauppias vihdoinkin tuli.
Äreästi vastasi hän isänsä kysymykseen, oliko ollut kiirettä, ja poistui saliin, missä heittäytyi sohvalle venymään.
Hilma tuli pirteänä sisään ja kevyesti virkkoi:
— Hei, serkku! Nyt sinä olet kaiketi saanut tehdä työtä ja olet tyytyväinen.
Antti ryähti kuivasti.
— Mitä! Oletko huonolla tuulella? Ja minä kun uskoin näkeväni sinut oikein iloisena ja pirteänä. Varmaankin on jotain ikävyyttä tapahtunut. Olet ehkä punninnut väärin ja saanut siitä ansaitun nuhtelun.
Antti ei ollut kuulevinaan.