— Eiköhän.
— Suuret sillä kumminkin asiat.
— Samoin minäkin luulen.
— Perillisiä siinä on vain kaksi.
Kauppias katsoi kauan lattiaan ja omituisesti myhähteli.
— Tuskin tuntisit enää Suloa, hänen tytärtään, hän sitten lisäsi.
— Onhan siitä tosin aikaa kuin olen hänet nähnyt.
— Siitä on vasta tyttöä sukeutunut; ihan ensimmäinen hän on kaupungin ylhäisistäkin, viehättävä, kerrassaan lumoava.
Istuttiin taasen hetken äänettöminä.
— Näin meidän kesken puhuen olen erittäin hyvilläni, kun pääset Kaukosen palvelukseen, jatkoi kauppias vilkuttaen leikillisesti silmiään ja lisäsi: