— Vasta aika katua. Miksi möit halvasta?
— Miksi möit — kas se on viisas kysymys! Miksi möit! Saakeli! Tiesinkö minä silloin halvasta myöväni, ja myödä minun täytyi, niinkuin itsekin ymmärrät. Talo oli korjattava, ja monta muuta välttämätöntä menoa, vallan välttämätöntä, jos tahdotaan ihmisiksi elää. — Ei tässä ole tuhlattu, elä sanokaan sitä. — Vai olisiko sinusta hauskempaa asua mädissä huonerähjissä, niinkuin naapurit tuossa, ett'ei tiedä mitä seinää milloinkin pöngittäisi, tahi millä hetkellä löytäisi itsensä satimesta —
— Jumala varjelkoon, johan minä häpeisin silmät päästäni, sanoi
Alma, jonka mielestä Joppi siinä asiassa puhui vallan viisaasti.
— Tai olisiko se ollut parempi — jatkoi Joppi — että minä olisin kävellä nahjustanut tallukoissa ja paikatussa takissa sontakuorman perässä — ja olisitko sinä tahtonut vähentää piikoja, säästääksesi muutamia markkoja vuodessa, ja kulkea itse navetassa kintut sonnassa, niin että olisimme haisseet samalle sonnalle molemmat —
— Hyi, mitä puhut! Silloin minä en olisi tähän taloon tullut.
— Siinäpä se. Enkä minä olisi liioin sinua tänne tuonut, joll'ei talo olisi ollut kunnossa — ja siihen minä tietysti jo tarvitsin rahaa ennen sinun tuloasi — ja nyt sinä tuumaat, että miksikä möit.
— Niin minkätähden annoit mennä halvasta? Olisit muilta kysellyt.
— Ja muut olivat sitten viisaita! Yhtä tyhmiä ovat nytkin vielä useat — ja se onkin hyvä juuri, etteivät kaikki viisastu yhtä haavaa tässä maailmassa. Se on riivatun hyvä ja lysti asia se. Sen se on onni, joka pääsee herrain joukkoon, ja kuulee niiltä aina ennen muita monta hyvää seikkaa.
Joppi alkoi tulla paremmalle päälle ajatellessaan, että juuri se monen tietämättömyys asioista vielä, se tyhmyys, joka hänenkin ennen petti, nyt voi koitua hänelle hyödyksi.
— Minä tiedän jotain nyt, jatkoi hän iloisemmin. — Joppi tietää jotain, eikä hellitä, ennenkuin ovat tulleet omat häviöt takaisin, kaksinkerroin — ja hän löi kämmentä pöydän syrjään. — Entistä rahaa on vielä paljon, omasta metsästä tulee lisää, minä alan tehdä kauppoja niillä ja voitan — piru ollakseen, minä voitan, koska voittavat muutkin, ja kannattaa vielä apulaista pitää.