Hän nousi ylös ja alkoi kävellä edestakaisin lattialla, kädet selän takana, juuri niinkuin oli nähnyt inspehtoorin tekevän asemasillalla.
— Ei tarvitse Tukki-Oskarin luulla, että hän on ainoa, joka ymmärtää metsäkauppoja tehdä, eikä kenenkään muunkaan. Kyllä minä niille näytän vielä. Hoo! täällä löytyy myös jotain täällä kallossa, kun vaan liikkeelle päästetään, ja Hinkkalan Joppi pystyy aina siihen, kuin toinenkin mies. — Korjata voitot omaan taskuunsa, sehän on kaikkein helpoin asia! Tulimmaiset tuhat, ett'ei ole pitänyt ennen huomata!
— Aiotko sinä nyt sitten ruveta tekemään metsäkauppoja, vai mitä sinä intoilet? kysyi Alma.
— Paikalla! sanoi Joppi, polkien jalkaansa. — Nyt sitä koettaa pitää, jos koettaa — takoa kun rauta vielä on kuuma, sillä vuoden päästä voivat kallistaa metsiänsä —
— Mutta jos pettävät sinua taas? Etköhän tyydy omiisi ja anna olla —
— Voi tyhmyyttä, sanoi Joppi, ja naurahti halveksivasti. — Mutta mitä akat ymmärtää!
— Ymmärtää ne niin paljon, että antavat miesten tuhlata ja juoda rahansa, iski Alma närkkäästi Jopin pistokseen.
— Akka, elä rakenna riitaa nyt, sanoi Joppi ankarana, nyt on aatokseni tärkeämmillä aloilla. Kuinka minua kukaan voi pettää, kun minä itse ostan? Minä ostan itse nyt, enkä myö, kuuletko sinä. Juuri minä itse — hän löi kämmenellään rintaansa — ja petän myöjiä, puhtaasti vallan, koska on itseänikin petetty. Sinun muutama tuhantesi on pian takaisin saatu. Ja yhä kävellen lattialla, jatkoi hän kasvavalla innolla, kuinka hän muutaman vuoden päästä on voittanut suuria summia ja on sitten vasta oikein rikas. Ja kun oikein hyvin käy, niin he vielä muuttavat Helsinkiin — jota joskus ennenkin on tuumailtu — ostavat sieltä talon, niinkuin joku muukin on tehnyt, ja jättävät koko tämän maan roskan — tai pitää Joppi tämän talon jahtimainaan — Niillä tuumillaan sai Joppi emäntänsäkin lopulta innostumaan asiaansa niin, että hän unohti omat perurahansa, ja he sovinnossa tuumailivat, että on sitä rahaa, mikä heillä vielä on jäljellä, ajoissa koetettava kartuttaa.
10.
Joppi hakkauttaa samana talvena vielä haloiksi kaikki kuivat tukin latvat, ja pystyä metsää ensi talven varaksi.