— Mutta ei ole terveys sentään hyvä.
— Niin, ei siitä liiasta lihastakaan ole. Minä olen aina ollut tällainen tikku. Ei minussa liha paina, mutta kyllä luu sentään luistaa vielä koko lailla. Syksyllä vielä niitin kauraa poikain kanssa kilpaa ja kävin riihillä.
Miesparka! tuumi Joppi itsekseen, ja on metsää yllinkyllin ja iso talo.
— Tuliko teille paljon kauroja viimesyksynä? kysyi isäntä,
— En minä niitä muista, mitä lie tullut, vastasi Joppi, alkaen tuskastua ukon monista joutavista kysymyksistä.
— Soo! Meillä pojat pistää aina muistiin. On talvella sitten niin hyvä kuluttaa.
Ukko oli kyllä kuullut yhtä ja toista Jopin talonpidosta, mutta häntä sentään huvitti kysellä häneltä itseltään jotakin.
— No kuinka sen kaupan kanssa sitten tehdään? kysyi Joppi, keskeyttäen isännän enemmät kyselemiset.
— Jaa, mitä minun sillä väliä on kelle myön, kun vaan rahat saan. Ja jaksanethan sinäkin tuon ostaa?
— Ei sitten kukaan, jollen minä.