— Minä tässä olen sentään isäntä, hihkaisee hän, ja polkee jalkaansa lattiaan. — Pitäkää pienempää suuta meillä! — Emäntä makaa juuri sairaana tuolla kamarissa, lapsivuoteella, ja te tässä rähisette. Vastaatteko asian, jos se siitä säikähtää hengettömäksi —
Miehet ovat siksi hienotunteisia, että alkavat puhua hiljempaa, mutta samassa tuleekin emäntä horjuen, kalpeana saliin.
Joppi rientää vastaan.
— Elä Jumalan nimessä — no johan sinä — enkö minä sanonut teille — —
Vieraat joutuvat hämilleen kovin. Joppi koettaa vietellä Almaa pois, lohduttelee häntä ja samassa moittii, että tarpeettomasti on noussut ylös — menettää terveytensä ijäkseen, mutta Alma tahtoo ensin tietoa, mikä meteli siellä salissa on.
Helsinkiläinen, huolimatta Jopin tystytyksistä ja levottomista vaitiolon merkeistä, puhuu asian ja sanoo, että hänen on vedottava oikeuteen, jollei isäntä tee selvää.
Joppi kiroo ja vannoo, ett'ei hänellä ole mitään tekemistä koko mokomien suurisuisten herrain kanssa, eikä hän luovu pennistäkään. Sopikoot keskenään asiansa.
— Mutta kuinka te voitte sillä tavalla väittää — oletteko järjetön?
— Sinä järjetön olet, minä en maksa penniäkään — tasatkaa puut!
— No sepä nähdään, sanovat miehet poistuen. Onhan tässä talo, jollei rahaa löydy.