Jos möisi tämän talon, elelisi rahoilla vaan ja tekisi kauppoja. Tai lyöttäytyisi Tukki-Oskariin ja möisi ensin metsän —
— Hoh hoh hoijaa — Joppia haukotutti pitkään ja aatos alkoi käydä sekavaksi.
Hän muisti vielä, että yöllä oli ollut puhetta rikkaasta naimisestakin. Tunsi hän rikkaita tyttöjä, niinkuin esimerkiksi Sillanpään Alman. Hän oli kerran kaupunkimatkalla huomannut, että kyllä se tyttö läksisi, jos koettaisi. — Ja kaikki tytöthän hänestä pitivät — ei ne nahjuksista pidäkään. — Iitakin, oma piika — jaah, mutta niittenhän piti muistaakseni tulla tänne haravoimaan — missähän ne viipyy. — Pitää asettua ovipieleen maata ja kun Iita tulee ja astuu latoon, käydä jalkaan ja vetää heiniin —
Mutta uni voitti, Joppi kääntyi kylelleen ja siihen ovipieleen heinille nukkui.
Piiat tulivat ja yht'aikaa tulivat niittäjätkin päivälliselle, Eerikki morkaten piikoja, että olivat liiaksi viipyneet. Samaan liittoon saapui Jussikin kievarista, reppu pullollaan kylessä.
Joppi olisi herätetty, mutta Eerikki oli niin kovana, että siitä ei tullut mitään, ja lopulta Jussikin, ruokaa maistamatta, kellahti nukuksiin.
Iltapäivällä kävivät piiat vähä väliä ladolla juomassa, rykivät ja kolistelivat purakoita. Mutta kun miehet alkoivat heitä kovin ivata, täytyi heidän heittää salainen yrityksensä saada nukkujia valveille.
Isäntä ja renki nukkuivat aikansa. Illan suussa he heräsivät ja joivat oluet poskeensa.
Kun tuli kotiinlähdön aika, läksi isäntä piikain kanssa yhtä matkaa. Sanoi auttavansa karjan ajamista, sillä se oli vietävä mennessä kotiin. Ja kun he olivat tulleet ylitse kuusikkoharjaisen mäen, joka eroitti naapurin niityn Hinkkalan perkiöstä, alkoivat he laulaa, ja kaiku kulki pitkin naapurin niittyä alas korven rantaan, missä niityt yhtyivät. Sieltä se kiersi takaisin noron perukkaan ja tuli miesten kuuluville, kun he juuri rupesivat ladossa illallistamaan.
Jussi näytti tulleen levottomaksi. Hökläsi muutaman suupalan ja sanoi lähtevänsä kylille yöksi, kun ei täällä kumminkaan saa hyttysiltä nukkua.