Ja hän teki puolihumalaisena laskujaan, istuessaan yksinään rattailla. Antoi hevosen kävellä ja tuumi.
Jos hän veisi kauroja kaupunkiin, onhan niitä. Metsästä kyllä saisi rahaa, mutta ei saa niin äkkiä kuin tarvitsisi. Mutta hän vie kauroja — ja sen ison sonnin. Mikä sitäkään enää ruokkii. Sen hän tekee, ja paikalla. Huomenillalla hän jo voi tavata samat herrat Helsingissä — ja käskiväthän ne käymään luonansa, kun kaupunkiin tulee.
— Nooh! hän läimäytti piiskalla hevosta. — Pitää rientää, niin ehtii vielä ennen maatapanoa hakea lahtarin aamuksi.
Sonni lyötiin aamulla penkkiin ja aitasta mitattiin kymmenen tynnöriä kauroja.
— Mitähän se talvella syöttää karjallaan, kun nyt jo näitäkin vähiä kauroja myömään rupeaa? arveli Eerikki, kun rengin kanssa pani kauroja säkkiin.
— Myö aina molempia saman verran, niinkuin nyt näkyy alkavankin.
Sillä tavallahan sitä pysyy tasapainossa, sanoi toinen.
— Kyllä se on vaivaisen tasapainoa, kun hoikkenee kummastakin päästä, päätti Eerikki. Mutta sen tekee nyt jo mieli niitä eilisiä herrojaan katsomaan, koska kuuluu Helsinkiin menevän. Ei riittänyt kotoinen hummastus. — Ja menköön, suotta minä tässä loruan, lopetti Eerikki, vetäisten säkin sidettä kiinni.
Joppi meni. Junassa meni ja junaan pani tavaratkin. Möi tavaransa ja osti jahtikalua, kaikkea mitä tarvittiin, pyssyn, laukun, torven, komean patruunavyön ja nauhasta kannettavan jahtipullon, isointa laatua.
Siltä tutulta konjakkikauppiaalta osti satamarkkasella koiran ja muuta metsämiehen tarvetta. Koiran piti olla maan parhaita. Eikä se enään lampaitakaan aja, kun oikein maalle asettuu, vakuutti myöjä.
— Ja nyt sinne vasta hauska on jahtiin tulla, kun on sinullakin koira — oli juotu jo veljenmaljat ja he sinuttelivat toisiaan. — Nyt siitä vasta lystiä tulee, hoki kauppias vielä, kun hän moneen kertaan jäähyväisiä otettaissa puristeli tiskinsä takaa Jopin kättä. Ja hän antoi vakavana, käsi leu'alla, katseensa kulkea pitkin pulloilla täytetyitä hyllyriviä, kääntyi sitten, otti sieltä muutamalta hyllyltä paperiin käärityn pullon ja pisti itse sen Jopin taskuun kaupanpäällisiksi — ett'ei Jopin tarvitsisi tiellä kannunpulloaan avata, lisäsi hän.